Terveysasema

Pääsin vasta tutustumaan Grand-Popon terveysasemalle ja terveysaseman laboratorioon. Laboratoriossa tehdään perustutkimuksia verestä ja virtsasta. Erityisesti malariaepäilyjä tulee runsaasti. Myös tuberkuloosi näytteitä tutkittiin. Terveysasema on hyvin, noh, afrikkalainen. Kun sairastut täällä, tulee sinun hakeutua terveysasemalle mutta yksin ei voi mennä vaan saattajan on oltava mukana. Vuodepaikkoja on muutamia ja omat lakanat täytyy tuoda mukanaan. Terveysasemalla toimii myös perhesuunnittelu- ja synnytysosasto sekä löytyipä pihapiiristä myös synnytyssali. Sairauksien ehkäisyyn panostetaan antamalla kansalaisille neuvontaa ja jakamalla esimerkiksi hyttysverkkoja kyliin joissa niitä ei ole.

Terveysaseman wc:t vaikuttivat siltä etteivät juurikaan vedä ja ovat aika kaukana potilashuoneista. Eli jos sairastun pahaan ripuliin niin mieluummin jään kyllä tänne kotiin (eli laboratorioon) sairastamaan. Vakavammat vaivat täytyy käydä hoidattamassa sairaalassa, joista lähin on Comèssa parinkymmenen kilometrin päässä ja Cotonoussa 85 km päässä on sitten jo isompi sairaala.

Olen pysynyt kohtalaisen terveenä, muutamia ripuleita lukuunottamatta. Kerran sain jonkinlaisen ruokamyrkytyksen ja oksentelin koko yön, tosin aamulla olin taas elämäni kunnossa. Elämä täällä Grand-Popossa on tietyllä tavalla verkkaista, mutta silti aika kuluu ihan uskomattoman nopeaa. Vaikea uskoa että komennus on kohta jo puolessa välissä! 

Sähköt ovat olleet kylältä poikki jo toista päivää, joten yöllä täällä on TODELLA pimeä. 

Zemihommia

Afrikkalaista juhlintaa ja upeita kankaita

Kolmen viikon aikana olen päässyt osallistumaan useisiin juhliin ja illanistujaisiin. Sain kunnian osallistua myös Togolaisiin hautajaisiin. Hautajaisia kuten muitakin merkittäviä tapahtumia esim. häitä, juhlitaan useampi päivä. Hautajaisissa ei pukeuduta mustaan vaan vieraille ilmoitetaan juhlien ”teemakangas” jonka jokainen hankkii ja teettää siitä itselleen asun. On kyllä kieltämättä upean näköistä kun kaikki ovat pukeutuneet samaan kuosiin mutta silti asut ovat erilaisia ja persoonallisia.

Juhlissa voi bongailla uusia ideoita omaan vaatekaappiin. Grand-Popon kylällä on useita vaattureita ja mulla onkin iskenyt täällä ihan hirveä kangashulluus! Löysin itselleni luottoräätälin jolla on ihan mieletön kyky värien ja yksityiskohtien sommitteluun. En olis aiemmin ikimaailmassa uskonu pukevani päälle kotelomekkoa jossa on vihreitä ja pinkkejä kolmioita. Täällä muoti on ihan erilaista kuin kotona, ja mitä värikkäämpää on päällä sitä parempi. Miesten asuissa ylä- ja alaosa on samaa kuosia ja alkuun näytti siltä että täällä kuljetaan värikkäissä pyjamissa. Mutta nyt on silmä tottunut ja itseasiassa asut täällä onkin aika makeita! Jos afrikkalaiset kankaat ja vaatteet kiinnostaa niin vink vink mittoja ja väritoiveita tulemaan :)

Ihania kankaita!

Huivin sidontaharjoituksia vaatturin luona.

Kattokaa nyt tuota taustalla olevaa kangaspinoa! <3

Olen oppinut muutaman sanan ranskaa sekä paikallista minan kieltä. Koska valtaosa ihmisistä täällä puhuu ranskaa (ja minä en), päätin vihdoin ilmoittautua ranskan tunneille. Opettaja tulee kotiin asti pitämään yksityistunteja. Ensi viikolla aloitan kieliopinnot, jee!

Ainiin kommunikoinnista tuli mieleen että täällä on hassu tapa kätellä; ensin paiskataan kättä, sitten kätellään ja lopuksi liu'utetaan kädet toisistaan vetämällä ja samalla napsautetaan keskisormet/nimettömät yhteen niin että kuuluu kunnon napsaus. Oikean käden keskisormi on aika hellänä kaikista päivän tervehdyksistä, mutta koska tapa on mun mielestä niin hauska, aion tuoda sen mukanani Suomeen. Eyi zandél!

Ensimmäinen Afromekko tuli uunista ulos!

Yovot lähdössä juhliin.

Madam-Africa

Urheiluvaatteet piti myös hankkia paikallisesta "Stadiumista" eli sivukujan kojusta.
Täyden setin sai 2500 rämpylällä eli alle neljällä eurolla.

Dog Mama

Grand-Popon hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Vaikka meri on tosi kaunis, siellä ei saa uida vaarallisten merivirtausten ja isojen aaltojen vuoksi. 

Grand-Popolaiset ovat kyllä ihan mielettömän ystävällistä porukkaa! Ensimmäisenä iltana kun saavuin kylille, ihmiset tulivat tervehtimään ja esittäytymään. Sain heti kutsun seuraavalle päivälle paikallisen pojan katolisiin juhliin eli juhlistamaan hänen ensimmäistä ehtoollistaan. Juhlat olivat hyvin afrikkalaiset eli musiikki soi kovalla, ihmiset olivat hyvin (värikkäästi) pukeutuneita ja tarjolla oli maittavaa paikallista ruokaa sekä juomaa. Tarjolla oli myös täkäläistä palmuviinaa eli sodabia, joka kyllä ”pistää tukan kikkaralle” kuten kuulin sanottavan. Maku muistuttaa mielestäni bulgarialaista rakiaa sekä unkarilaista palinkaa, ei siis mikään mun lempijuoma..

Täällä kuljetaan paljon mopoilla ja mopotaksit eli zemit toimivat aktiivisesti. Täällä zem-kuskit tunnistaa periaatteessa vihreästä paidasta, mutta usein paita voi olla minkälainen vain. Tutkimuskeskuksella on oma mopo käytössä, ja sainkin heti alkuun pikakurssituksen mopon käyttöön. Helpottaa elämää kummasti kun pääsee kulkemaan pitkin kylänraittia ihan omien aikataulujen mukaan. Afrikassa tosin aikataulukäsite on hieman erilaisempi kuin Suomessa, sovitut ajat eivät ole ”reikä-reikä” aikoja vaan liukuma on molempiin suuntiin useamman tunnin – ja voihan niitä asioida tehdä tämän päivän sijaan huomennakin.

Tutkimuskeskuksella asuu kolme koiraa, ja minut nimitettiinkin heti saapuessa Dog Mamaksi, eli huolehdin siitä että koirat saa ruokaa ja vettä päivittäin. Koiran ruokaa ei täältä Grand-Poposta saa ostettua, mutta Togon reissulla sain Lomesta hankittua ison säkin sapuskaa. Puolentoista viikon aikana olen ehtinyt jo kahdesti käymään Beninin naapurimaassa Togossa, mutta näistä reissuista tarinaa ehkä myöhemmin.

Tutkimuskeskuksen koiruleita.

Tutkittavien infotilaisuus alkamassa.

Ca va bien (=kaikki hyvin)!

Kiinan harjakoira ihmettelee matkalaukkujen määrää.

13. päivä perjantaina lähdin jännittävälle matkalle kohti Afrikkaa. Matkatavarat pullollaan hygieniatarvikkeita ja malarialääkkeitä lähdin Oulunsalon lentokentälle innostuneena mutta myös hieman jännittyneenä, sillä tiedossa olisi pitkä matka ja useampi lennon vaihto ennen lopullista kohdetta.

Oulusta lensin ensimmäisenä Helsinkiin jossa matkatavarat ulos koneesta ja uudelleen check-in Beniniin. Helsingistä matka jatkui Frankfurtin kautta Etiopiaan Addis Abibaan ja sieltä Beniniin Cotonouhun. Frankfurtissa tuli portilla pienimuotoinen ongelma kun lentokenttävirkailija ei uskonut passin väliin tulostamaani Beninin viisumia oikeaksi, vaan väitti sen olevan pelkkä kuitti siitä että olen hakenut viisumia. Beninin viisumipolitiikka on vasta vaihtunut ja nykyään viisumin saa kätevästi haettua netissä (e-Visa) ilman passin toimittamista suurlähetystöön. Tulostamani "kuitti" kuitenkin oli ihan oikea viisumi ja selittelyjen jälkeen pääsin jatkamaan matkaa.

Noin 24 h lentomatkustamisen jälkeen saavuin vihdoin Cotonouhun josta matka jatkui autolla Grand-Popoon. Välimatkaa oli vain 85 km mutta ajallisesti matka kestää autolla noin 2 tuntia. Vihdoin perillä uudessa kodissa eli Centre De Recherche De la Villa Karo:ssa!

Tutkimuskeskus jossa asun sekä työskentelen. Rakennus on aivan uusi ja melkoinen palatsi verrattuna muihin lähialueiden rakennuksiin.

Hyttysverkon alla nukkuminen on täällä välttämätöntä kun ollaan malariariskialueella.

Kiinnostaako kahden kuukauden työreissu meren äärellä Afrikan Beninissä?

Helmikuisena pakkaspäivänä lueskelin avoimia työpaikkailmoituksia ja silmiini osui ilmoitus, joka alkoi sanoilla ”Kiinnostaako kahden kuukauden työreissu meren äärellä Afrikan Beninissä?” Voi KYLLÄ KIINNOSTAA, kiitos!

Kyseessä on siis Helsingin yliopiston ja Scandinavian Biopharman yhteistyössä toteutettava ripulirokotetutkimus jonka kohteena on suun kautta otettavan ETVAX-matkaripulirokotteen tutkiminen. Rokotteen tarkoituksena on suojata E. coli (ETEC) -bakteerin aiheuttamalta ripulilta. Kyseinen bakteeri on merkittävä matkaripulin aiheuttaja, yli puolet bakteeriperäisistä suolistoinfektioista onkin tämän kyseisen pöpölöisen tuotoksia. Tutkimukseen haetaan terveitä suomalaisia koehenkilöitä, joilla on upea tilaisuus matkustaa Länsi-Afrikkaan tutkimuksen puitteissa. Lisää tietoa tutkimukseen osallistumisesta löydät Tutkimusmatka – sivuilta.

Beniniin perustettuun tutkimuslaboratorioon haettiin laboratoriohoitajaa, ja koska olen koulutukseltani bioanalyytikko, olin pätevä työhön. Ei muuta kuin työtä hakemaan. Ilmeisesti WhatsApp -videopuhelun välityksellä tehty työhaastattelu meni nappiin, sillä tulin valituksi hommaan. Noniin! sitten ei muuta kuin hoitelemaan käytännön asioita kuntoon; tarvittavat rokotukset matkalle, passin voimassaolo ja Beninin viisumin hankinta, matkalaukun hommaaminen sekä tietysti piti löytää hevoselle, iguaanille sekä koiralle hoitajat matkan ajaksi. Onneksi mies osaa huolehtia itse itsestään, ja sen puolesta uskalsinkin hyvillä mielin lähteä matkaan. 

Kahden kuukauden sijaan työkomennukseni muuttui 3 kuukauden pituiseksi, mutta se ei todellakaan haittaa, päinvastoin. Kakkahommat kutsuu..!