Terveysasema

Pääsin vasta tutustumaan Grand-Popon terveysasemalle ja terveysaseman laboratorioon. Laboratoriossa tehdään perustutkimuksia verestä ja virtsasta. Erityisesti malariaepäilyjä tulee runsaasti. Myös tuberkuloosi näytteitä tutkittiin. Terveysasema on hyvin, noh, afrikkalainen. Kun sairastut täällä, tulee sinun hakeutua terveysasemalle mutta yksin ei voi mennä vaan saattajan on oltava mukana. Vuodepaikkoja on muutamia ja omat lakanat täytyy tuoda mukanaan. Terveysasemalla toimii myös perhesuunnittelu- ja synnytysosasto sekä löytyipä pihapiiristä myös synnytyssali. Sairauksien ehkäisyyn panostetaan antamalla kansalaisille neuvontaa ja jakamalla esimerkiksi hyttysverkkoja kyliin joissa niitä ei ole.

Terveysaseman wc:t vaikuttivat siltä etteivät juurikaan vedä ja ovat aika kaukana potilashuoneista. Eli jos sairastun pahaan ripuliin niin mieluummin jään kyllä tänne kotiin (eli laboratorioon) sairastamaan. Vakavammat vaivat täytyy käydä hoidattamassa sairaalassa, joista lähin on Comèssa parinkymmenen kilometrin päässä ja Cotonoussa 85 km päässä on sitten jo isompi sairaala.

Olen pysynyt kohtalaisen terveenä, muutamia ripuleita lukuunottamatta. Kerran sain jonkinlaisen ruokamyrkytyksen ja oksentelin koko yön, tosin aamulla olin taas elämäni kunnossa. Elämä täällä Grand-Popossa on tietyllä tavalla verkkaista, mutta silti aika kuluu ihan uskomattoman nopeaa. Vaikea uskoa että komennus on kohta jo puolessa välissä! 

Sähköt ovat olleet kylältä poikki jo toista päivää, joten yöllä täällä on TODELLA pimeä. 

Zemihommia

Afrikkalaista juhlintaa ja upeita kankaita

Kolmen viikon aikana olen päässyt osallistumaan useisiin juhliin ja illanistujaisiin. Sain kunnian osallistua myös Togolaisiin hautajaisiin. Hautajaisia kuten muitakin merkittäviä tapahtumia esim. häitä, juhlitaan useampi päivä. Hautajaisissa ei pukeuduta mustaan vaan vieraille ilmoitetaan juhlien ”teemakangas” jonka jokainen hankkii ja teettää siitä itselleen asun. On kyllä kieltämättä upean näköistä kun kaikki ovat pukeutuneet samaan kuosiin mutta silti asut ovat erilaisia ja persoonallisia.

Juhlissa voi bongailla uusia ideoita omaan vaatekaappiin. Grand-Popon kylällä on useita vaattureita ja mulla onkin iskenyt täällä ihan hirveä kangashulluus! Löysin itselleni luottoräätälin jolla on ihan mieletön kyky värien ja yksityiskohtien sommitteluun. En olis aiemmin ikimaailmassa uskonu pukevani päälle kotelomekkoa jossa on vihreitä ja pinkkejä kolmioita. Täällä muoti on ihan erilaista kuin kotona, ja mitä värikkäämpää on päällä sitä parempi. Miesten asuissa ylä- ja alaosa on samaa kuosia ja alkuun näytti siltä että täällä kuljetaan värikkäissä pyjamissa. Mutta nyt on silmä tottunut ja itseasiassa asut täällä onkin aika makeita! Jos afrikkalaiset kankaat ja vaatteet kiinnostaa niin vink vink mittoja ja väritoiveita tulemaan :)

Ihania kankaita!

Huivin sidontaharjoituksia vaatturin luona.

Kattokaa nyt tuota taustalla olevaa kangaspinoa! <3

Olen oppinut muutaman sanan ranskaa sekä paikallista minan kieltä. Koska valtaosa ihmisistä täällä puhuu ranskaa (ja minä en), päätin vihdoin ilmoittautua ranskan tunneille. Opettaja tulee kotiin asti pitämään yksityistunteja. Ensi viikolla aloitan kieliopinnot, jee!

Ainiin kommunikoinnista tuli mieleen että täällä on hassu tapa kätellä; ensin paiskataan kättä, sitten kätellään ja lopuksi liu'utetaan kädet toisistaan vetämällä ja samalla napsautetaan keskisormet/nimettömät yhteen niin että kuuluu kunnon napsaus. Oikean käden keskisormi on aika hellänä kaikista päivän tervehdyksistä, mutta koska tapa on mun mielestä niin hauska, aion tuoda sen mukanani Suomeen. Eyi zandél!

Ensimmäinen Afromekko tuli uunista ulos!

Yovot lähdössä juhliin.

Madam-Africa

Urheiluvaatteet piti myös hankkia paikallisesta "Stadiumista" eli sivukujan kojusta.
Täyden setin sai 2500 rämpylällä eli alle neljällä eurolla.